— Kerrassaan nyt eivät asiat ole oikealla tolalla, — sanoi hän, — vaan lahtarit ovat varmasti tänne tulossa.

— Mitä tuota joutavia, — pisti siihen Komulainen, joka turhaan koetti salata omaa huolestuneisuuttaan.

Kului pari päivää ja silloin alkoi naapuripitäjästä kuulua tykinjyrinää.

— Siinä sen nyt kuulet! — huusi Komulaisen muori, valmiiksi avattu nuuskarasia kourassaan, ja koetti turhaan tavata miehensä katsetta.

— Harjottelevat vain … naapurikylän kaartilaiset.

— Harjottelevat!

Pitemmälle ei muori voinut jatkaa, sillä Komulainen oli viskannut työkalut käsistään ja lähti miesten puolelle. Kun hän sieltä moniaan hetken kuluttua palasi, liikuskeli hän kuin tulisilla hiilillä, kynsi päätään ja syleskeli. Tummat kulmansa rypyssä tuijotti muori hellaloukostaan häntä koko ajan ääneti ja kysyvänä.

— Tuota … tässä taitaa tulla matkalle lähtö, — alotti Komulainen vihdoin.

— Mikä matkalle lähtö?

Se tuli tuikeasti ja uhkaavana.