— Mikä se sinä luulet olevasi, että sinun pitää aina tuppautua toisia komentelemaan! — kivahti hänelle muuan nuorista miehistä. — Et yhtään parempi pomo kuin muutkaan.

— Taitaakin salassa vetää yhtä köyttä lahtarein kanssa, — lisäsi toinen.

— On sullakin suuvärkkiä, mutta eipä silloin miestä näy, kun lahtarit hyökkäävät, — sanoi Syöperi.

Siitä yritti nousta ankara metakka, mutta Syöperi ei piitannut heistä sen enempää, vaan laskeusi olille pitkäkseen ja käänsi koko joukolle selkänsä.

* * * * *

Seuraavana päivänä saivat lahtarit lisävoimia ja ryhtyivät jälleen hyökkäämään. Syöperi oli koko päivän tulilinjalla ja iltapuoleen hän haavottui, sai kuulan päähänsä. Hengenvaarallista se ei kuitenkaan ollut, kuula oli ainoastaan kyntänyt vaon hänen päälakeensa. Mutta verta siitä vuoti pelottavan runsaasti niin että päätä alkoi pian huimata. Hoippuen kulki hän kortteeritaloon, saadakseen siteen haavaan.

Perille tultuaan hän löysi talon autiona. Esikunta päällikköineen, naisineen ja tavarakuormineen oli jo aikoja sitten lähtenyt turvallisemmille maille. Joukkojenkin oli käsketty perääntyä uusiin asemiin, vaikka tätä määräystä ei lähtökiireessä ollut kukaan etulinjalle toimittanut.

Sidottuaan mitenkuten haavansa lähti Syöperi jälkijoukkojen mukana Jalkasin hoippumaan eteenpäin. Hän oli verenvuodosta niin heikontunut, että tuskin jaksoi raahautua yöpaikkaan.

Aamulla, kun ryhdyttiin matkaa jatkamaan, huomasi hän muutamien toveriensa ryöstävän talossa, jossa he olivat yötä viettäneet. He murtivat piirongit ja kirstut auki ja syytivät sisällyksen lattialle, etsien joukosta mukaan kelpaavaa. Kyllästys mielessään katsoi Syöperi heidän puuhaansa, mutta hän tunsi itsensä liian heikoksi ryhtyäkseen heidän kanssaan käräjöimään. Sitä paitsi tiesi hän sen aivan turhaksi.

Parin viikon ajan täytyi Syöperin pysyä erillään sotatoimista. Hän olisi saanut lähteä kotonaankin käymään, mutta hän ei halunnut. Tällä aikaa tapahtui, että heidän päällikkönsä, joka oli levyseppä ammatiltaan, tavattiin metsässä ammuttuna. Siitä nousi esikunnassa suuri käräjän käynti, kun jotkut väittivät sitä omain miesten tekemäksi. Muutamat sakilaispojat olivat nimittäin uhanneet hänelle erään naisasian takia kostaa. Nämä puolestaan väittivät tietysti kivenkovaan, että hän oli saanut surmansa lahtarein kuulasta. Asiaan ei saatu mitään selvyyttä ja joukolle hankittiin uusi päällikkö.