Kyökistä ruokasaliin johtava ovi oli hiukan raollaan.
— Mari! Onko Mari siellä? — kysyi lehtori.
— No, mikä on?
— Eikö Mari voisi tulla tänne sukkaa kutomaan, niin saataisiin jutella.
— Kyllä minä pysyn täälläkin.
— Kyllä, kyllä, mutta… kaipasin tässä puhekumppania. No, voinhan minä tulla sinne kyökkiin, ellei Mari huoli tänne vaivautua.
Lehtori nousi tuoliltaan, mutta samassa paukahti väliovi lukkoon.
— On se… koko pippuripussi, — hymähteli lehtori itsekseen, meni omaan huoneeseensa, sytytti sikarin ja heittäysi sohvalle sanomalehtiä lukemaan.
Huoneessa oli hyvä ja tasainen lämmin, ja häntä alkoi niin makeasti raukasta. Mutta juuri kun hän ojentui mukavaan asentoon ja ummisti silmänsä, kuului eteisestä kellonsoitto. Hetken kuluttua astui huoneeseen yksi hänen viimeyöllisiä maljatovereitaan, insinööri, joka oli opettajana teollisuuskoulussa. Se oli jatkanut koko päivän, silmät olivat tulehduksissa ja ääni käheänä.
Istuttiin ja pantiin tupakaksi.