— Mikä sinua vaivaa, kun näytät niin synkältä? — kysyi ystävä.
— Sattuuhan niitä aina pikku harmeja. Se Marikin käy yhä sietämättömämmäksi.
— He, he, se taitaa pitää sinua hieman niinkuin tohvelin alla.
— Eipä paljon muutenkaan. Ainakin se terrorisoi minua ihan sietämättömästi. Kuulehan, miten se tänäänkin käyttäysi, — ja lehtori kertoi, mitä heillä oli aamulla tapahtunut ja mitä nyt illalla.
— Ei, kyllä tähän täytyy keksiä joku muutos, ei se näin voi jatkua, — lopetti hän.
— Yksinkertaisin keinohan siihen on, että erotat Marin palveluksestasi.
— Erottaako Mari! — ällistyi toinen.
Ei, sehän oli kaikkien mahdollisuuksien ulkopuolella. Sellaista ei olisi koskaan juolahtanutkaan hänen mieleensä. Ja kykenisikö hän edes panemaan toimeen sellaista voimatekoa? Ei, kyllä se menisi koreasti myttyyn. Ja siksi toisekseen, tulisiko hän toimeen ilman Maria? Mistä hän saisi emännöitsijän, joka pitäisi hänen taloudestaan niin hyvää huolta kuin Mari, ja joka olisi niin tuiki säästäväinen kuin Mari? Pian tuli Mari olleeksi kymmenen vuotta hänen palveluksessaan. Kuinka nyt erottaminen tulisi enää kysymykseenkään?
— Mutta on vieläkin yksi keino, — arveli matematiikan lehtori. —
Mene naimisiin hänen kanssaan.
— Mitä se asiaa parantaisi? Sehän vain lisäisi hänen valtaansa.