— Olivat pöytäkaapista löytäneet kaksi potallista valmista.
— Entäs kojeet?
— Niitä eivät olleet löytäneet.
— Sehän tuo oli sentään hyvä. Piippuläkkiä tahtoo nykyisin olla vaikea saada. Olipa Maija huoleton, kun piti pulloja pöytäkaapissa. Siliä on jo ennestään haaste ensi käräjiin ja tästä tulee nyt uusi juttu niskaan. No, sepähän opettaa muijan katsomaan paremmin eteensä.
Heikki touhusi ja pälyili yhä levottomammin.
— Sinähän liehut kuin Hippa-Heikki hiiden ja helvetin välillä, — lausui Risto.
— Mutta mitä tässä nyt sitte oikein tehdään? — kysyi Heikki ja pysähtyi avuttoman näköisenä Riston eteen.
— No varrotaan nyt niitä poliiseja, — arveli Risto ja paljasti karhinpiitä muistuttavat hampaansa.
— Ettäkö… — sammalsi Heikki ja tuijotti tolkuttomasti Ristoa.
— Enpä luule, että ne tänne osaavat, — sanoi Risto vakavaksi muuttuen. — Tänne ei johda minkäänlaista tietä eikä jalkapolkua. Mutta parempi aina katsoa kuin katua. Tuli on ensinnäkin hävitettävä, ettei savu anna ilmi.