— Missä ihmeessä se…? — ja suu auki unohtui Heikki arvailemaan sitä merkillistä piilopaikkaa.
Mutta Risto ei sanonut enempää, arveli vain itsekseen halveksivasti, että kylläpä hän jo tuollaisista viittailuista olisi monikertaan oivaltanut, että rankkiastian on täytynyt olla lammaskarsinaan haudattuna.
— Mutta maistetaan, — ehdotti Heikki, jonka kulmiin kauhan sisältö tuntui jo kihonneen. — Sinä sitä käyt tavaraasi toisinaan kirkonkylälläkin kauppaamassa?
— Joo, pari viikkoa sitten vein sinne mötinää toripäivänä ja möin kuusi pullollista itse kauppatorilla.
— Äläkö saamarissa!
— Joo, vein sinne kelkkakuormallisen luutia. Seitsanän luutaa olin laittanut niin, että jokaisen sisällä oli olutpotallinen mötinää. Torille tullessani suihkasin muutamalle tutulle isännälle, että minulla olisi muutamia isäntämiesten luutia, kuusikymmentä markkaa kappale. Kaupat tuli heti. Hän tietysti ilmotti tuttavilleen ja yhtä mittaa tuli miehiä kysymään isäntämiesten luutia ja pistivät toisten huomaamatta kuusi kymppiä kouraani. Siinä välissä möin hameväelle tavallisia luutia. Niitä toisia olisi mennyt vaikka hevoskuormallinen.
— Hi, hi, hii! — nauroi Heikki. — Kyllä sinä oletkin se päämestari. Ja isäntäin kanssa sinä olet hyvissä väleissä, vaikka ne sinua silloin ahdistelivat siitä punakaartijutusta.
— Tikku silmään sille, joka vanhoja muistelee! Se on tuo mötinä siltana, joka yhdistää meikäläiset ja heikäläiset. Kummatkin kun tarvitsevat toisiaan.
— On se monessa asiassa poikaa tuo mötinä. Ja kuulehan, Risto, eikö se tuo kieltolaki ole hyvä asia?
— Mikäs se on kuin hyvä. Tottahan nyt toki. Entisen lain aikana menivät viinarahat rikasten tehtailijain taskuihin, mutta tämän uuden lain vaikutuksesta ne juoksevat meikäläisille. Ennenhän täällä meidän nurkalla oli markan raha ihmekalu, nyt se ei ole mies eikä mikään, jolla ei satamarkkaset taskussa kahise. Entäs kun sattui totinen lääkkeen tarve, niin mistäs sen entisaikaan meikäläinen sieppasi? Harvoin sitä kaupungista asti meidän nurkalle norui. Mutta nyt jos sattuu mitä taudin romuskaa, niin aina on lääke saatavilla.