— Niin että maistetaan, Risto, hih!
— Annahan olla, sinun kielesi alkaa jo lallattaa. Ei pidä koskaan ammatissa ollessaan liikoja maistella. Muuten menee kaikki penkin alle.
Tottelevaisesti siirsi Heikki kauhan syrjään. Sen sijaan täyttivät he piippunsa ja syventyivät ammattiasioihin.
Tuli räiskyi padan alla ja ämpäristä piipun suun alta kuului herkeämätön norahtelu. Ympärillä vallitsi erämaan hiiskumaton rauha, tähdet paloivat kirkkaasti, ja taivaanrannalta, puun latvojen takaa, katsella mällisteli täysikuu, muhoillen puolueettomasti.
SUURSIIVOUS
Tämä tapahtui niinä normaalisina aikoina, jolloin gulashauksesta ei tiedetty mitään ja jolloin rahalla oli täysi arvonsa. Kuka nykyään piittaisi viidenkolmatta pennin hilkusta? Mutta silloin saattoi tapahtua sellainen ihme, että kun Tuulenperälle ilmestyi tuollainen hilkku, oli koko kyläkunta kohta jalkeillaan, tuosta ihmekalusta keinoteltiin ja hilkku siirtyi kädestä käteen, kunnes se hävisi kylältä samaa tietä kuin oli tullutkin. Niin ainakin kertoi Lostikka-Heikki, kiertelevä savikuppien kauppias.
Siitä jo ymmärtää, minkälaisen kiihkon valtaan joutui ei ainoastaan Tuulenperä, vaan koko pitäjä sen johdosta, että lumppukilosta maksettiin kymmenen penniä ja yli siitäkin. Silloin hävisivät pitäjästä kaikki tarpeettomat ryysyt ja jokainen tunsi jollakin tavoin hyötyneensä — kaikki muut paitsi kauppias Ryynänen. Hänen yksinään siinä kävi hassusti ja syynä hänen onnettomuuteensa oli mitätön painovirhe.
Ryynänen oli alotteleva kauppias ja sellaisille sattuu aina vaikeuksia. Rahaa oli kassaan herunut niukanlaisesti ja lankeamassa oli useampia vekseleitä. Uhkasi katastroofi.
Synkkänä kuin nouseva ukonpilvi istui hän siis eräänä kevättalvisena aamuna puotikamarissaan ja hapuili turhaan pelastuksen ideaa. Koneellisesti silmäili hän aamupostissa saapunutta lehteä. Siinä tarjosi muuan tehdas kaupaksi rullaäkeitä ja muita maanviljelyskoneita. Sitten oli pari pakkohuutokauppaa sekä Oravaisten verkatehtaan ilmotus, jossa kehotettiin keräämään villavaatteiden lumppuja, joista tehdas maksaa —
Mitä! Näkikö hän nyt oikein?