— Ettekö tunne? — kysyi hän, samalla kuin mustiin silmiin virisi hymyilevä ilme. — Kukkuluu-luu!
Kuin salamanväläyksessä selvisi minulle: siinähän seisoi miekannielijä
Långström.
Silmäilin hänen kiiltokaulustaan ja valkeita liivejään enkä tahtonut tietää, mitä sanoa. No niin, hän kuului nykyään sirkusseurueeseen, joka juuri oli saapunut kylään. Hänen piti naulata ilmotusplakaatteja telefoonipylväisiin ja kiire oli kova, sillä samana iltana oli jo ensimäinen näytös. Niin että, terve sitte vain ja hyvää vointia!
— Mutta tuota, — sammalsin, kun hän oli jo menossa, — kuinkas te silloin vankilassa pärjäsitte ja pääsittekö piankin pois?
— Kyllähän minä aina pärjään, — kukku-luu-luu! — sanoi Långström olkapäänsä yli ja iski silmää.
Seuraavassa hetkessä oli hän jo harpannut lähimmän telefoonipylvään ääreen, jonka kylkeen hän alkoi naulata sirkusilmoitusta, missä muiden maailmankuulujen esiintyjien joukossa mainittiin: "Kaikissa maanosissa tunnettu miekannielijä signor Longomaro".
MATTI RENTONEN
Sataa tuhuuttaa. Me istumme nelisin vajassa suuren sammalkasan kupeella lautojen ja sementtitynnyrien lomassa. Kolme meistä syö evästä yhteisestä kopasta, mutta vanhin joukosta, Matti Rentonen, istuu hieman erillään ja syö omasta kopastaan, joka leivän ohella näkyy sisältävän rosollia ja paistettua haukea.
Se on omituinen mies tuo Rentonen. Papinkirjan sanovat sillä olevan pitkän ja kirjavan eikä tunnu olevan sitä maailman sopukkaa, missä hän ei olisi liikkunut. Mutta työssä hän on kätevä ja uuttera, aamuvarhaisesta hän on liikkeellä ja sunnuntait hän käyttää kalanpyyntiin. Hän pystyy kirves- ja sementtityöhön, ja ojankaivajana han kuuluu olevan vallan mestari, suutarina ja räätälinä toimii hän taasen kotitarpeiksi. Sanalla sanoen: hän on kaikenniekka.
— Kan Ni svenska också?