Hän oli saanut jo peseytyneeksi ja ponnisteli juuri peilin edessä, saadakseen tärkkikauluksen paikoilleen, kun Mari kurkisti jälleen ovenraosta.
— Siitäpä nyt ei näytä tulevan mitään!
Mari astui lehtorin eteen, tyrkkäsi hänen leukansa taaksepäin ja alkoi napittaa kaulusta.
— Uh, kuinka Marilla on kylmät kädet! — pääsi lehtorilta, jonka iho oli arka kaikelle kosketukselle.
— Vai vielä tässä lämpimät! Sis-so, ja nyt liivit päälle!
Hän ojensi ne valmiiksi lehtorille ja auttoi sitten takin päälle.
— Entä silmälasit? Onkohan nekään ihmisten kunnossa?
Hän otti ne yöpöydältä ja tarkasti valoa vasten.
— Osaavatpas nekin olla siivossa. Kun ei läpi näe.
Hän virutti ne pesuastiassa ja kuivasi pyyheliinan kulmaan.