Mari oli pistänyt päänsä ovenraosta ja hänen tuikea silmäparinsa sai lehtorin avuttomasti liikahtelemaan.
— Se on ihan totta, minä en kykene tänä päivänä kouluun. Marin täytyy rehtorille —
— Ei niistä mitään! Nousee vain joutuin ylös eli minä tulen ja väännän.
Mari astui huoneeseen ja pelästyneenä alkoi lehtori tehdä ylösnousua.
— Tässä on ensinnäkin sukat ja täällä housut… mutta siunatkoon, missä kunnossa! Onpas kiesavita sitä punssia taas läärätty. Tuollaisia laimiskoita! Ja sitte hän on viskannut ne tuolille yhteen mykkyrään, että ovat ihan ryppyjä täynnä. Eihän näitä voi jalkaansa ottaa.
— Mari antaa sieltä vaatekaapista toiset housut… vaikkapa ne harmajat. Nuo mustat täytyy lähettää räätäliin.
— Vai räätäliin tässä turhan tautta rahojaan' Kyllä minä saan ne itsekin kuntoon.
Hän haki vaatekaapista toiset housut ja ojensi ne lehtorille.
— Sis-so! Pesuvesi on valmiina ja kengät ovat tässä valmiiksi kiillotettuina. Joutuin vain nyt, kello lyö siinä paikassa kahdeksan.
Mari otti käytetyt housut ja poistui huoneesta. Ähkien jatkoi lehtori pukeutumistaan.