(Anna ryhtyy laittamaan herttuattaren tukkaa. Oikealta kuuluu ääniä ja kiireisiä askelia. Kappeliin tulevat herttua ja Gipfert.)
HERTTUA (rientäen herttuattaren luo ja tarttuen häntä kädestä):
Oi Jumala, mit' onkaan tapahtunut! Sa kuinka voit? Ei naisiakaan näy ne hurtat säälivän! Kuin laitas on?
HERTTUATAR:
Se ohitse jo meni. Pyhä neitsyt mua varjeli, en naarmuakaan saanut. Vain pieni säikähdys, mi ohitse jo on.
GIPFERT:
Täss' ihmeellinen varjelus on osaks tullut Teidän Armonne. Mut uljaitahan itse taivaskin ain' etupäässä suosii, sanotaan, ja uljuutt', ihailtavaa kerrassaan täss' osoittaapi Teidän Armonne.
(Menee vasemmanpuoleiselle ovelle, kurkistellen varovasti sisään.)
HERTTUA (herttuattarelle):
Sa jaksatko jo käydä? Huoneeseen sun turvatumpaan saattelen.