ANNA (peittäen käsillä silmänsä):
Oh, niin kamalaa tää on!
HERTTUATAR:
Ma ymmärrän sun jalon sydämes, sen kuohuksiin saa moinen kataluus. Mut tyynny, kaikki hyväks kääntyä voi vielä.
HERTTUA:
Skalm! Te valopilkku ootte täss' synkkyydessä: toivon raukeevan te jälleen kohensitte. — Toimintaa ma taasen kaipaan: tulkaa, kavallus ens töiksi meidän tukahuttaa täytyy.
(Tarjoaa käsivartensa herttuattarelle.)
HERTTUATAR:
Ma pyydän, Niilo Skalm, te saattakaa pois turvaan täältä neiti Biehowska. Se mieluinen lie teille tehtävä.
(Herttua, herttuatar ja Gipfert menevät oikealle.
Ampuminen ulkona vaikenee.)