Sano, ah, mit' outoa tää on? Vai saivatko niin suunniltaan sun synkät viestini?
ANNA:
Oh, vaikene!
NIILO SKALM
Mut —
ANNA (eteensä tuijottaen):
Nyt se tehtävä mun on jos koskaan. Mutta vaikea, niin suunnattoman vaikea mun hälle on sitä paljastaa.
NIILO SKALM:
Oi Jumalani! Kuin painajainen paha aavistus mun valtaa!
ANNA (havahtuen):
Oh, sa mitä aavistat?