NIILO SKALM:
Niin sanoa hän taisi.
MARTTA SKALM Ja että kuolemaan sun tuomita he voivat siellä?
NIILO SKALM Hyvin luultavaa se on.
MARTTA SKALM (kietoen kätensä Niilon ympäri):
Mut kuolemalle ainoaa en poikaani ma tahdo luovuttaa!
NIILO SKALM:
On mulle kuolema vain pelastus. Siis parastain jos tarkoitatte, äiti, mun tänne vankilaani jäädä suokaa ja viime hetket luonain viipykää!
MARTTA SKALM:
Oi hyvä Jumala, näin kuluvat vain hukkaan hetket kalliit!