NIILO SKALM:
Seis, veikko! Ja kuule! Muistatko kun herttuan me häissä oltiin Vilnassa?
VESTGÖTHE:
Sen aina ma retken muistan.
NIILO SKALM:
Muistanet siis myös, kun turnajaisiss' ottelimme siellä?
VESTGÖTHE:
Sen myöskin hyvin muistan. Varsinkin sun oma osuutesi niissä on mun mieleheni jäänyt: peitselläs sa kuinka satulasta viskoitkaan noit' ylvähiä teikkareita Puolan, ja siitä meille suomalaisille he kuinka ärtyivätkään.
NIILO SKALM:
Aivan niin. Ja kuinka Puolan kaunoisista yksi soi mulle suosionsa, myöskin sen kai muistanet?