(Herttua, herttuatar ja Gipfert menevät vasemmalle. Ensimmäinen lakeija tulee oikealta ja ryhtyy korjailemaan kynttilöitä.)
NIILO SKALM (Yksin, huomaamatta lakeijaa):
Ah, totta voiko olla tämä kaikki? Näin suuri autuus osaks ihmislapsen maan päällä tulla voiko? Unta eikö tää ihanaa ja pettäväistä lie? Mut suudelmansa hellät, tuliset nyt polttavathan vielä huuliani! Näin riutuvaiset lemmenunelmani ne hetken rahtusessa todeks muutti. Ja — todeks, todeks eikö muuttumassa myös suomalainen unelmani ole? Tää amuletti herttuattaren sen todeks vakuuttaa.
(Ottaa amuletin kaulaltaan, katselee sitä hetkisen ja suutelee kiihkeästi.)
Oi kalleus, sa tunnuskuva itsenäisen Suomen täst' alkain olet mulle! Nimessäsi ja nimessä mun nuoren lempeni näin vannon aatteelleni ihanalle nyt uhraavani kaiken elämäni!
(Suutelee kiihkeästi amulettia.)
Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
Tornihuone Turun linnassa. Oikealla ja vasemmalla kapeat ovet. Perällä pieni ikkuna. Oikeassa nurkassa avonainen uuni, vasemmassa jykevätekoinen kirstu. Keskellä pienoinen pöytä, jolla naiskäsitöitä. Pöydän ympärillä muutamia lavitsoita. Seinillä pari gobeliinia.
Anna Biehowska ja Dozka työskentelevät pöydän ääressä.