Lievempään nyt valoon silmissäni tekonne tuo saattaa tunnustus. — Niin! Nouskaahan! Ei ankaruutta lempiväisten erheisiin syy ole sovittaa. En epäillä ma sanojanne tahdo, kummastusta jos herättääkin mielessäni se, noin että nopsa vaalissanne olla te ootte voinut, sillä montakaan ei päivää täällä neiti Biehowska viel' ollut silloin viettää ehtinyt.
NIILO SKALM:
On kotimaassa Teidän Armonne tää lempi saanut alkunsa; se liekkiin ens kerran Vilnassa jo hulmahti.
HERTTUATAR:
Nyt yhä selvemmin sen tajuan: vuoks teidän palvelustaan tarjoomaan siis saapui Anna Biehowska tänne. No hyvä! Suojelustaan tarjota kai lemmensuhteellenne toki saan?
NIILO SKALM:
Ma sanoja nyt etsin kiittääkseni täst' ylenmääräisestä suosiosta —
HERTTUATAR:
Siis hyvä, tähän unhoittukoon nyt tää koko juttu! Rangaista ma sentään teit' aijon hiukan: amuletin tään ma toiste vasta annan takaisin. Nyt toista osapuolta hyvittämään mun käskee sydämeni käydä. — Ah, hän kovin onnettomaks itsensä lie varmaan tuntenut! (Hovipojalle) Sa ilmoittamaan käy tulostamme neiti Biehowskalle. (Hovipoika rientää oikealle.) Te tiedätte, ett' yhä nopeammin käy kohti ratkaisua asiat. Siis pian puolest' asiamme teillä on tilaisuus jo uljuuttanne näyttää ja kalleus tää voittaa takaisin. Ma jätän teidät haltuun Korkeimman!
(Ojentaa kätensä Skalmin suudeltavaksi ja poistuu sen jälkeen oikealle.)