Siis täydellinen korven profeetta, Elia Karmelin vuoristosta!
Ilmestys kysyi meiltä herra Silanderia. Vastasin, että hän tähän aikaan on mahdollisesti kotonaan sekä neuvoin hänen osotteensa. Ulos lähtiessään kohotti ilmestys koriaan sekä lausui juhlallisesti:
— Omnia mea mecum porto.
— Mitä, se rääsyläinenhän lasketti tulemaan puhtainta latinaa! — käännyin minä hänen mentyään ihmeissäni Lundgrenin puoleen.
— Ettekö tunteneet? Sehän oli Juho, — ilmotti korrehtuurinlukija.
Juho oli saanut Silanderin käsiinsä ja seuraavana päivänä ilmestyi hän toimitukseen kokonaan uudesta syntyneenä. Tukka ja parta oli siistitty, päällään hänellä oli siistinpuoleinen herrasmiehen puku, kova kaulus rusettineen ja patiinikengät jalassa. Takinhihat ja housunlahkeet olivat tosin hieman lyhyet — sillä puku oli Silanderin vaatesäiliöstä, — mutta se ei paljoakaan merkinnyt. Ylätaskussaan hänellä oli pieni litteä pullo riikapalsamia, jonka avulla hän piti vireillä pientä humalaa, saadakseen, kuten hän sanoi, hermonsa pysymään tasapainossa.
Kun Silander, joka myöskin oli toimistossa, esitti hänet minulle, virkkoi hän kättäni puristaessaan kysyvästi:
— Civis academicus?
Kun minä olin myöntävästi vastannut, puristi hän uudelleen kättäni ja lausui juhlallisesti:
— Ego etiam.