— Sekin nuuskakuono tässä vielä! — mutisi faktori.
Painonpuolella oli kyllä ilmassa sähköistä lakkokiihkoa, mutta että se oli löytänyt kiitollisen maaperän tuossa hitaassapa maalliseen olotilaansa tyytyväisessä Frekessäkin, siihen täytyi olla jo todella pätevät syyt.
— Siltä on tietysti nuuska lopussa, — arvelikin korrehtuurinlukija.
Lähdin uudelleen painon puolelle ottamaan selkoa asiain tilasta. Frekke istui alakuloisena nurkassaan painokoneen takana ja vastasi hyvin vaisusti tervehdykseeni. Kun houkuttelin häntä työhön ja lupasin tehdä voitavani, että hän ainakin huomenna saisi hiukan rahaa, pudisti hän päätään ja osotti tyhjää nuuskarasiaansa. Huomasin välttämättömäksi, että Freken oli heti saatava hiukan rahaa ja pyysin konttorineitejä tekemään siinä suhteessa voitavansa.
Palasin tämän jälkeen jatkamaan neuvotteluja faktorin ja korrehtuurinlukijan kanssa. Tuloksena oli, että juoksupoika lähetettiin hakemaan päätoimittajaa, joka hänen oli paikkansa menettämisen uhalla saatava joko selvänä tai päissään tulemaan toimistoon. Asiaintila oli hänen evästystemme mukaan kuvattava mitä synkimmillä väreillä. Ensiksi hänen tuli mennä parin kolmen kilometrin päässä olevalle Kiekkojärvelle, jossa oli päätoimittajan kesäasunto. Matkan jouduttamiseksi lainasi faktori pojalle polkupyöränsä.
Kun asiat olivat tätä myöten selvillä, ryhdyin minä tulisella kiiruulla toimittamaan maaseutuosastoa.
Päivän pilkistyksenä pilvien raosta oli se, että aamupostissa oli tullut kokonaista kaksi kirjettä maaseudulta. Se merkitsi samaa kuin yhtä monta puhtaasti alkuperäistä maaseutu-uutista. Sitä saattoi jo kutsua loistotapaukseksi Riennon elämässä. Toisessa kirjeessä kerrottiin, että muutamassa etäisemmässä pitäjässä oli erään mökkiläisen lehmää metsässä viillelty puukolla. Yks kaks pyöräytin minä siitä uutisen otsakkeella: "Peto ihmisen hahmossa", unhottamatta suinkaan liittää loppuun huomautusta viranomaisille saattaa moinen, kaikkein alkeellisintakin ihmisyyttä vailla oleva raakalainen hyvin ansaittuun rangaistukseen.
Toisessa kirjeessä oli kerrottuna "surkuteltava onnettomuus". Muuan seitsenvuotias poikanen oli kurkottanut tuvan seinänrakoon pistettyä puukkoa, joka oli kärki edellä pudonnut pojan silmään ja puhkaissut sen. Että uutisen lähettäjä oli aikaansa seuraava ja ahkerasti sanomalehtiä viljelevä mies näki uutisen loppuun liitetystä yleispätevästä huomautuksesta: "Oli toki onni onnettomuudessa, ettei puukon asemesta sattunut putoamaan esimerkiksi keritsimet, jolloin poika paran molemmat silmät olisivat olleet vaarassa."
Muut maaseutu-uutiset sain tietysti saksien avulla, muuttelemalla niitä oman vakiintuneen reseptini mukaan. Eräässä oli kerrottuna, kuinka muutamalta nuorelta naiselta, jolla oli useita kuttaperkka-hiusneuloja, syttyi hänen tulen lähelle kumartuessaan tukka palamaan, tärveltyen pahanpäiväiseksi. Tämän uutisen sain muutamalla rivillä jatkumaan, liittämällä loppuun opetuksen: "Terveellinen varotus vaimoväelle olemaan varovaisia sellaisiin tulenarkoihin hiusvehkeisiin nähden! huudahtaa kirjeenvaihtajamme, joka tapauksen kertoo."
Nyt tuli kaupungin uutisten vuoro. Ensiksi kirjotin katujen tavattomasta pölyämisestä sekä laitakaupungin katujen kiveämisestä. Oikeastaan kuului Pohjantähden erikoisalaan kirjottaa kaduista, jota vastoin Riennolla oli tapana puhua sisäsataman madaltumisesta ja ruoppaustöistä. Mutta kun tämä aine oli näihin aikoihin jotenkin loppuun jauhettu, katsoin minä tarpeelliseksi pienen ryöstöretken naapurin uutisalueelle. Sitäpaitsi olin eilen illalla kävelyllä ollessani huomannut eräällä laitakadulla suurenpuoleisen kuopan, joka antoi minulle nyt kiitollisen aiheen kirjottaa neljännespalstan pituudelta huomautuksia kaupungin viranomaisille.