Ovi aukeni ja huoneeseen astui hiljaa Kristiina, joka oli tummassa juhlapuvussa. Hän kumartui kuninkaan puoleen, joka samassa avasi silmänsä.
"Lemmittyni, sinäkö se olet?" kuiskasi hän. "Näin juuri niin kaunista unta sinusta ja itsestäni. Mutta onko kaikki jo valmista?"
"On, he odottavat tuolla viereisessä huoneessa."
"Tulkoot sisään, tunnen hyvin jaksavani."
Kristiina avasi oven ja sisään astui kuninkaallisen linnan kappalainen täydessä papillisessa asussa sekä ritarit Niilo Bonpoika Stuure ja Steen Stuure, jotka olivat kansallisen Kaarlo-kuninkaan uskollisimmat kannattajat. Nyt heidän oli määrä olla todistajina läsnä, kun kuningas ja Kristiina-neiti liitettiin avioliiton siteillä toisiinsa.
Kun vihkiminen oli päättynyt, kilisti kuningas pientä hopeatiukua ja sisään astui paashi, kantaen samettityynyllä pientä kultakruunua. Kuningas otti kruunun ja asetti sen Kristiinan päähän.
"Nyt sinä et ole enää pelkkä kuninkaan lemmitty, vaan laillinen kuningatar", lausui hän ja suuteli hellästi Kristiinan kättä.
Punehtunein kasvoin ja liikutettuna seisoi Kristiina vuoteen vieressä ja ilta-auringon säteet leikkivät hänen kruunullaan. Ja vanhasta Kaarlo-kuninkaasta näytti hän yhtä ihanalta, kuin vuosia puolisenkymmentä sitten, jolloin hän ojensi hänelle tervetuliaismaljan Raaseporin ritarisalissa.