"Kuinka niin?" hymähti Armfelt.
"No hän on oikeastaan aivan naisen näköinen jo kasvoiltaankin ja sitten… kun me pari kertaa tänne tulomatkalla saimme saunata, niin hän ei suostunut yhdessä muiden kanssa tulemaan kylpyyn."
"Hm! No minkä hän on nimekseen sanonut?"
"Eerik Benjamininpoika, mutta varmastikaan se ei ole hänen oikea nimensä."
Tehtyään sepälle vielä muutamia kysymyksiä niiden seutujen tilasta, joiden läpi hän oli harhaillut sekä vihollisten liikkeistä siellä, viittasi Armfelt tätä poistumaan. Sen jälkeen käski hän ovenpielessä seisovan korpraalin hakea vangitun venäläisen rakuunan sisälle.
Uteliaina kiintyivät muutaman hetken perästä kaikkien katseet siihen olentoon, joka korpraalin saattamana astui raatitupaan. Hän oli hintelävartaloinen nuorukainen, päällään venäläisen rakuunan lopen kulunut puku ja tukka aikoinaan lyhyeksi keritty, mutta nyt jo ehtinyt kasvaa pitemmäksi ja epätasaiseksi. Kasvot olivat aivan parrattomat, kalpeat ja tyttömäiset ja suurissa, harmaissa silmissä oli pelästynyt ja harhaileva ilme. Huomatessaan niin monta katsetta itseensä kiinnitettävän, punastui hän ja painoi päänsä alas. Siinä asennossa teki hän vieläkin tyttömäisemmän vaikutuksen.
"Sinä puhut suomea?" kysyi Armfelt.
"Kyllä", vastasi rakuuna, vilkaisten kysyjään sekä lisäten hetken päästä hiljaa: "Se onkin minun äidinkieleni."
"Siis synnynnäinen suomalainen. Entä mikä on nimesi?"
Kuulusteltava kohotti uudelleen katseensa ja vastasi epävarmalla äänellä: