Kumarsin syvään, mihin hänen majesteettinsa vastaukseksi nyökäytti hieman päätään lausuen:
»Hyvää huomenta, Löfving! Minulle on kiitetty teitä oivalliseksi partiomieheksi.»
Uudelleen kumartaen vastasin minä:
»Olen puolisenkymmentä vuotta ollut melkein yötä ja päivää liikkeellä palvellakseni vähäisten voimieni mukaan isänmaatani ja Teidän Majesteettianne.»
Viivyin useita tunteja hänen majesteettinsa huoneessa, jolla aikaa hän tarkkaan tiedusteli minun syntyperääni, ikääni, retkiäni, oloja Suomessa, vihollisen menettelyä ja mieslukua siellä, kenen päällikkyyden alaisena minä milloinkin olin toiminut ja niin edespäin. Kaikkiin hänen kysymyksiinsä annoin minä alamaiset ja tarkat vastaukset. Kun hänen majesteettinsa hetkeksi vaikeni tuijottaen eteensä, rohkenin minä alamaisesti huomauttaa, kuinka vihollisen voimat nykyjään Suomessa ovat verraten vähäiset ja hajallaan maassa, joten pienemmälläkin armeijalla voisi nopeasti toimien puhdistaa isänmaani kutsumattomista vieraista. Sanojeni johdosta synkkeni kuninkaan katse huomattavasti ja pelkäsin jo avomielisessä rohkeudessani menneeni liian pitkälle. Mutta kuningas virkkoi ainoastaan:
»Kyllä pidämme Suomen muistissa.»
Hetken kuluttua lisäsi hän kuin itsekseen:
»Suomalaiset ovat aina olleet sotajoukkoni horjumattomin osa.»
Samassa astui huoneeseen kenraaliluutnantti kreivi Liewen. Hän tunsi minut ennestään ja tiesi retkistäni, minkä vuoksi hän lausui minusta muutamia suosiollisia sanoja hänen majesteetilleen.
»Näemme kyllä, ettei Löfving ole pelkuri», virkkoi siihen kuningas.