»Viimeksi ollessani Teidän Majesteettinne kuulusteltavana ymmärsin
Teidän Majesteettinne tahdon olevan sen», vastasin minä ojentaen hänelle
samalla paperin, johon olin piirtänyt suunnitelmani tiedusteluretkestä
Suomeen.
Silmäiltyään sen läpi pani kuningas sen pöydälle ja hetkisen minua silmiin katsottuaan kysyi:
»Milloin te haluatte lähteä?»
»Se on armollisen kuninkaani vallassa, milloin ja minne minun on lähdettävä, veteenkö vai tuleen», vastasin minä.
»Ei, ei, vaan teidän on mentävä Turkuun», sanoi kuningas, hymähtäen, kysyen sen jälkeen, mitä minun matkani tulisi maksamaan.
»Viisikymmentä plootua», vastasin minä, »mutta sen minä voin periä venäläisiltä.»
Kuningas hymähti jälleen ja tarttui sitten kynään kirjoittaakseen maksumääräyksen. Kirjoittamaan ryhtyessään työnsi hän adjutanttinsa ja muut huoneessa olevat upseerit pois läheltään. Mutta minusta oli niin mieltäkiinnittävää nähdä tuon pelätyn miekkasankarin käyttävän kynää, etten voinut pidättäytyä astumasta lähemmäs ja kurkistamasta hänen majesteettinsa olkapään yli, kuinka hän piirtää raapusti paperille suuria kömpelöitä kirjaimia.
Päätettyään kirjoituksen taputti kuningas minua olkapäälle ja lausui:
»Rakas Löfving, lähtekää huomenna matkaan ja toimittakaa tehtävänne hyvin, niin me puolestamme huolehdimme, että Suomi saa pikaista apua.»
Koska minä siis pääsin vasta huomenna lähtemään, päätin aikani kuluksi ratsain pistäytyä läheisessä Malmön kaupungissa nähdäkseni sikäläisiä linnoituksia. Malmössä vietin yön ja lähdin aamulla niin pian kuin kaupungin portit oli ehditty avata ratsastamaan takaisin Lundiin. Puolisen penikulmaa taivallettuani huomasin ihmeekseni kuninkaan muutamain seuralaisten kanssa ratsastavan vastaani.