»Hyvää huomenta, kaikkein armollisin kuninkaani!» tervehdin kohdalle ehdittyäni ja satulasta alas hypättyäni.
»Kas Löfving, missäs te olette ollut?» lausui kuningas ratsunsa pysähdyttäen.
»Lähdin illalla katselemaan Malmön varustuksia, kun olen ollut Viipurissa, Käkisalmessa ja muissa linnoitetuissa paikoissa», oli vastaukseni, »mutta kun illalla kaupungin portit huomaamattani suljettiin, täytyi minun yöpyä sinne. Jos tällä teollani olen rikkonut Teidän Majesteettinne määräyksiä, niin pyydän nöyrimmästi anteeksi.»
»No, mitä piditte Malmön varustuksista?»
»Kyllä ne ovat maineensa arvoiset, Teidän Majesteettinne.»
Tämän jälkeen kysyi kuningas, olinko jo saanut matkarahani, johon minä vastasin kieltävästi. Kuningas kääntyi nyt seuralaisiinsa, jolloin yksi heistä ilmoitti, että matkarahat ovat hänen luonaan saatavissa heti, kun minä tulen ja kirjoitan niistä kuitin.
»No niin, jääkää hyvästi ja täyttäkää tehtävänne, kuten olette luvannut», lausui hänen majesteettinsa lopuksi lähtien ratsastamaan edelleen.
Tämä oli viimeinen kerta, jolloin näin sankarikuninkaan, sillä seuraavan vuoden lopulla kannettiin hänen ruumiinsa paareilla Norjan rajan yli kotimaahan. Hetkisen katsottuani hänen jälkeensä, kuinka hän jäykkänä satulassa istuen ja kolmikolkkahattu syvälle painettuna ratsasti edelleen, käänsin minäkin ratsuni ja kiidätin täyttä karkua päinvastaiseen suuntaan, sillä olihan päämääränäni taas oma isänmaani. Samana päivänä kohta rahat saatuani lähdin kolmannen kerran Lundin ja Tukholman väliselle taipalelle.
* * * * *