»Niinkuin te nyt ette itsekin sitä tietäisi», vastasin minä, sillä todellakaan en tällä hetkellä sattunut muistamaan Korpoossa papinvirkaa toimittavan ylioppilaan nimeä.
»Niin, kyllä minä Antti Silvanin tunnen», sanoi nimismies.
»No niin, mitäs kysytte sitten, kun kerran itse paremmin tiedätte», tokaisin minä vastaan.
Mutta nyt löi nimismies valttinsa esiin, sanoen:
»Mutta Silvan itse oli ihan äskettäin Turussa. Miksi hän silloin ei itse ostanut saappaita?»
»Mistä minä sen tiedän!» vastasin minä juroksi tekeytyen.
»Niin niin, mutta sinä et ole mikään oikea korpoolainen!» tiuskasi nimismies.
»En olekaan, sillä olen syntyisin Kirkkonummen Killupakasta, mutta nykyjään olen kuten jo sanoin renkinä Korpoossa.»
Samalla huomasin itseäni ympäröivään miesjoukkoon ilmestyneen renki
Matti Juhonpojan, joka kaksi vuotta sitten palveli maisteri Pihlmannilla
Perniössä ja jonka lapselle minä kerran paikkakunnalla retkeillessäni
olin ollut kummina. Hänet nähtyäni jatkoin minä samaan hengenvetoon:
»Ja jollette usko, niin kysykää tuolta Matilta, kyllä hän minut tuntee»