»Totta se on kaikki, kyllä minä hänet hyvinkin tunnen ja muistan, kun hän oli kummina lapselleni», vahvisti Matti totisin naamoin.
»Älä sinä mies rupea valehtelemaan!» tiuskui nimismies ravistaen Mattia käsipuolesta.
Sappeni kuumeni kuumenemistaan ja kun nimismiehen kupeella riippui siro miekka, teki minun kovin mieleni siepata se ja survaista tuon kunnottoman omistajansa sisuksiin. Mutta paikka oli liian vaarallinen ryhtyäkseni harjoittamaan oikeutta mokoman isänmaansa unohtaneen viholliskätyrin kanssa. Hillitsin siis itseni nopeasti ja puhelin Matille mahdollisimman rauhallisesti:
»Eipä sitä ole pitkään aikaan satuttu tapaamaankaan. Kuinkas siellä eukko ja kummipoika jaksavat? Mutta pitääpä lähettää vähän tuomisia… Varrohan tässä, niin käyn ostamassa pojalle vehnäpullaa».
Samalla pujahdin väkijoukkoon ja jättäen niinhyvin rahani kuin saappaat sinne etäännyin nopeasti kojulta. Eräässä kadunkulmassa pysähdyin ja kurkistin taakseni. Nimismies oli ottanut joitakin sotamiehiä avukseen ja etsiskeli minua väkijoukosta. Kiersin kiireesti jokirantaan, jossa Dykerin vaimo veneessä istuen odotti minua. Kun en kuitenkaan halunnut rehellisesti ostettuja saappaitani niin vain jättää, pyysin minä Dykerin vaimoa menemään asianomaiselle kojulle sekä vaatimaan »miehensä» äsken ostettuja saappaita; sillä arvasin nimismiehen apureineen ulkoutuneen jo torilta. Käskin hänen palata tuomiokirkon rantaan, jonne minä sill'aikaa soutaisin veneeni. Hetken kuluttua palasikin vaimo saappaat mukanaan, minkä jälkeen me rauhallisesti lähdimme soutelemaan jokea ylöspäin. Kaikki ostokseni, paitsi saappaita, lahjoitin Dykerin vaimolle ja lähdin illan tullen pyrkimään takaisin miesteni olinpaikkaan, jonne kahden päivän seikkailujen jälkeen onnellisesti pääsinkin.
Nyt kirjoitin laajan ja seikkaperäisen raportin, jossa luettelin kaikki venäläisten Suomessa olevat rykmentit, niiden päälliköt ja eri rykmenteissä käytettyjen sotilaspukujen värit; sota-alusten lukumäärästä ja laadusta, eri vartioasemista sekä yleensä kaikista tietooni tulleista vähänkin tärkeämmistä seikoista tein raportissa selkoa. Raportin toimitin kolmena eri kappaleena, jotka kaikki osoitin hänen kuninkaalliselle majesteetilleen sekä lähetin toisen toisensa jälkeen Ruotsiin. Itse jäin koko loppukesäksi ja syksyksi Suomen rannikolle joutuen seuraavassa luvussa kerrottuihin seikkailuihin ja kahakoihin.
* * * * *
KYMMENES LUKU.
Luodoilla ja salmilla, vainottuna ja vainoojana.
Oli yön pimein aika viikon päivät edellä kerrottujen tapausten jälkeen, kun minä miehineni varovaisesti soutaen lähenin erästä pienenpuoleista luotoa Hankoniemen saaristossa. Suunnanantajina olivat saarella palavat nuotiot, joiden ympärillä liikehti tummia haamuja. Olimme eilisaamusta saakka olleet väijyksissä erään läheisen saaren suojassa ja pitäneet silmällä venäläisiä aluksia, joita yhtä menoa purjehti itään ja länteen Hankoniemen editse. Tänään iltapäivällä oli myrskyn käsissä kolme kaleeria tarttunut edessämme olevan luodon rannalle ja jäänyt siihen pimeään saakka. Nyt olimme matkalla korjataksemme, jos mahdollista, ne omaan huostaamme tai ainakin tehdäksemme niille mahdollisimman suurta haittaa.