— Luultavasti. Ja yleisen äänioikeuden. Jos sinusta tulee edusmiesehdokas, niin saat minun ääneni, vaikka minä en olekaan sosialisti enkä taida sellaiseksi muuttuakaan.
Markus oli hyvillään siitä, että Jussi tuntui ottavan vakavasti hänen sosialisminsa. Hän lämpeni ja innostui yhä enemmän tuon tyynen ja humoristisessa valossa asioita katselevan toverinsa seurassa.
Kun he olivat hetkisen jutelleet niistä suurista tapauksista, jotka kaikissa pöydissä olivat keskustelun aiheena, siirtyi Markus kuin huomaamattaan omiin asioihinsa, mitkä olivat lähinnä hänen sydäntään. Jussi ei tiennyt vielä mitään hänen suhteestaan ja kun Markus oli hieman arastellen ilmaissut hänelle päätöksensä mennä naimisiin ihan kaikista lähimmässä tulevaisuudessa, sanoi hän:
— Mitäs siinä, mene pois vain naimisiin. Niinhän eräs sananlaskukin sanoo, että kaikkea katua saa vaan ei nuorra naimistaan.
Yhä enemmän lämmiten tästä toverinsa rohkaisusta jatkoi Markus:
— Mitäs sinä arvelet siviliavioliitosta?
— Hm, mutta eihän meillä ole siviliavioliittolakia.
— Onpahan tavallaan, koska oikeus voi julistaa miehen ja naisen aviopuolisoiksi. Olethan kai nähnyt viime aikoina tehtävän sellaisia avioliittoja?
— Mutta sellainen lakipykälähän on aivan erikoistapauksia varten: turvana avioliittolupauksella vietellyille naisille.
— Niin kyllä, myönsi Markus hiukan hämillään, — mutta niin kauan kuin meillä ei ole varsinaista siviliavioliittolakia, on minusta syy käyttää sitä menettelyä.