— Pyh! ja Olga keikautti ylenkatseellisesti niskaansa.
— Minä tapasin hänet kokouksessa ja puhuin siitä Hilman asiasta.
— No mitä hän sanoi? kysyi Olga jännittyneenä.
— Sen verran kuin sain selvää hänen vällötyksestään, niin aikoi hän naimisiin Hilman kanssa.
— Naimisiin! huudahti Olga. — Jospa he menisivätkin edes oikeisiin naimisiin, mutta sitäpä he eivät tee, vaan aikovat ilman muuta asettua yhdessä elämään. Siten kuuluvat päättäneen tehdä muutkin sosialisti-ylioppilaat. Siis aivankuin mustalaiset!
Olga tuijotti tuskastuneena eteensä. Sisaren kohtalo painoi raskaana hänen sydäntään. Markus veti hänet syliinsä ja koetti lohduttaa.
— Ehkäpä he hyvinkin mukautuvat toisiinsa ja muodostavat ajanoloon oikean avioliiton, varsinkin jos saadaan siviliavioliittolaki. Ja sehän on sama asia. Elleivät, niin silloin otamme me Hilman hoivaamme. Onhan meitä kaksi, jotka muodostamme lujan kokonaisuuden.
He istuivat moniaan hetken sylitysten ja mitään puhumatta. Sitten havahtui Olga kuin unesta ja virkkoi:
— Sinulle on tullut tänne kirjekin. Se on tuolla pöydällä.
— Se on varmaankin kotoa, huudahti Markus ja riensi kirjettä avaamaan. — Viimeinkin he suvaitsevat vastata.