Heti suurlakon päätyttyä oli hän kirjoittanut veljelleen ja pyytänyt tätä lähettämään hänen kuulutuskirjansa, ilmoittaen menevänsä naimisiin. Kun vastausta ei ollut heti kuulunut, oli hän lähettänyt toisen, ärtyisästi kirjoitetun kirjeen.
— Katsopas! huudahti hän riemuiten ja veti kotelosta papinkirjan. Hän ojensi sen Olgalle ja pöydän ääreen istuutuen alkoi itse lukea kirjettä. Se alkoi:
"Rakas veljeni! Samalla kun lähetän sinulle tämän pyytämäsi kuulutuskirjan, ilmoitan sen surusanoman, että isämme ainoastaan pari päivää sairastettuaan nukahti täältä pois yöllä eilistä vasten —"
Markuksen sisällä jysähti ja hänen silmänsä himmenivät. Hän muisti kylmän, miltei vihamielisen eronsa isästä ja uskaltamatta lukea pitemmälle siirtyi hän Olgan rinnalle istumaan sekä osoitti hänelle kirjeen alkua. Luettuaan siitä ensimmäisen lauseen kietoi Olga lujasti kätensä Markuksen ympärille samoin kuin Markus oli äsken tehnyt hänelle.
Aivan kuin tästä rohkaistuneena otti Markus kirjeen uudestaan käteensä ja luki:
"Hänen loppunsa oli rauhallinen ja muun muassa käski hän sanoa sinulle viimeiset terveisensä sekä toivomuksensa, että sinusta tulisi mies —"
Markuksen rinnasta tunkeutui nyyhkytyksen kaltainen ääni. Hänen silmänsä tulvahtivat kyyneliä täyteen, niin että hänen täytyi laskea kirje polvilleen.
Tyynnyttyään luki hän edelleen:
"Hän ehti kuulla sinun päätöksesi mennä avioliittoon ja piti sitä hyvänä merkkinä sekä toivoi, että sinä olisit löytänyt itsellesi oikean elämänkumppanin —"
— Katsopas! kuiskasi Markus ja osoitti näitä sanoja Olgalle. Luettuaan ne pusersi Olga hänen käsivarttaan ja Markus näki hänenkin silmiensä kyyneltyneen.