Edelleen oli kirjeessä pyyntö, että Markus matkustaisi heti kotiin, ehtiäkseen isän hautajaisiin.
— Minä lähden heti huomenna! ilmoitti sen johdosta Markus. Kirjeensä lopetteli veli näin:
"Ja toivottaessani nyt omasta puolestani onnea aikomallesi avioliitolle, liitän minä tähän pari lausetta kirjasta, josta sinä nykyään et taida paljon välittää, mutta jonka arvon sinä elämän varrella varmaankin opit tuntemaan: 'Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kalliimmat päärlyt. Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.'"
— Kalliimpi kuin kaikkein kalliimmat päärlyt! kertasi Markus ja kumartui suutelemaan Olgaa. — Minä olen menettänyt isän ja sinä siskon, mutta jäljellä on meillä kuitenkin toinen toisemme.
Yö oli kulunut jo huikean matkan yli puolen, kun he saivat Olgan tuoman verhon kiinnitetyksi paikoilleen.
— Katsohan, kuinka somalta tämä meidän alkava kotimme nyt näyttää! ihasteli Markus. — Tällä puolen verhoa on minun työhuoneeni ja vierashuone, tuollapuolen taas makuuhuone, ruokasali ja keittiö. Siis neljän seinän sisällä kokonainen huoneusto.
Hetkisen kuluttua lisäsi hän ajatuksissaan:
— Jos isäni olisi elänyt ja nähnyt tämän meidän kodin alkumme, niin hän olisi varmaankin sanonut, että joka lusikalla aloittaa, se kauhalla lopettaa.
Kun Markus kellon kolmea käydessä palasi saattamasta Olgaa ja paneutui levolle, ei hän saanut vielä pitkään aikaan unen päästä kiinni. Kuluneen päivän vaikutelmat olivat olleet siksi moninaiset ja muutamissa suhteissa syvälle käyvät, että hän tunsi välttämättömäksi selvitellä niitä mielessään.
Lähtönsä sosialistisesta ylioppilasyhdistyksestä, Sandran löytäminen entisiltä jäljiltään sekä veljen kirje uutisineen isän kuolemasta — kaikki nämä seikat olivat saattaneet loppuunsa sen kypsymisprosessin, jonka hän viime aikoina oli vaistomaisesti huomannut itsessään tapahtuvan. Täysi-ikäisen miehen varmuudella tunsi ja tunnusti hän nyt omikseen ne isiltä perityt patriarkkaalis-pietistiset vaistot, joiden olemassaoloa hän viime aikoina oli alkanut yhä selvemmin aavistaa. Nyt hän tunsi olevansa siitä selvästi tietoinen ja samalla tunsi hän jalkainsa alla lujan pohjan.