— No elä nyt toki, Markku, tyhjästä suutu. Tule Prinsessiin, siellä on veikeä ohjelma! ja meluten ja hälyten menivät he jo pasaasin portista sisälle.
Samassa palasi Olgakin ja hetken hänen rinnallaan käveltyään puhkesi
Markuksen suuttumus lauseeksi:
— Meikäläiset ylioppilaat ovat järjestään yksiä tomppeleita! Olga katsahti häneen kummastuneena ja vähääkään käsittämättä tuon äkillisen mielenpurkauksen syytä.
Äänetönnä ja mieli yhä kuohuksissa käveli Markus hänen rinnallaan takaisin Eerikinkadun päähän ja kun siellä oli erottu, jatkoi hän yksin kävelyään vielä tunnin verran ja palasi sitten kuutamoisia katuja pitkin väsyneenä ja tyyntyneenä asuntoonsa.
5.
Seuraavana aamuna käveli Markus edestakaisin pitkin päivänpaisteista asemasiltaa, odotellen Pohjanmaan junaa. Siinä piti tulla Veli Forsbergin, kuten hän kortilla oli Markukselle ilmoittanut.
Viime yön oli Markus nukkunut hyvin, eikä viinurin kotiintulo ollut tällä kertaa häntä häirinnyt. Kun lisäksi ilmakin oli tänään harvinaisen herttainen, tunsi hän itsensä tavallista virkeämmäksi ja iloisemmaksi. Aikaa oli vielä kymmenisen minuuttia junan tuloon, ja sydämessä mieluisa jälleennäkemisen tunto käveli hän edestakaisin puista asemasiltaa, jossa jalka nousi niin keveästi ja joustavasti. Siihen kerääntyi vähitellen toisiakin kotipuolen ylioppilaita ottamaan vastaan myöhemmin saapuvia tovereitaan.
— Terve, Markku, Veliäkö sinä odotat? tervehti häntä Heino
Kavander, sama samettiliivinen ylioppilas, joka hänet oli illalla
Sentraali-pasaasin portilla saanut suuttumaan.
Markus vastasi lyhyesti ja vetäytyi hänestä etäämmäs. Alunpitäin oli hän tuntenut voimakasta vastenmielisyyttä Kavanderia kohtaan, jonka hän oli huomannut itsekkääksi, viekkaaksi ja kateelliseksi luonteeksi. Tällä kertaa lisäsi hänen vastenmielisyyttään se, että hän huomasi entisen koulutoverinsa kasvoilla selvät jäljet Prinsessissä vietetystä yöstä. Hän oli edellisenä talvena itsekin käynyt ahkerasti mainitussa kapakassa, mutta nyt häntä inhottivat sen punssitunnelmat ja rivot varieteehoilaukset. Eikä hän mielessään voinut kyllin tuomita ylioppilaita, jotka sellaisissa huveissa iltojaan kuluttivat.
Markuksen luokkatovereissa oli useitakin talonpoikaispoikia. Mutta ne olivat aatteettomia ja materialistisia keskinkertaisuuksia, jotka tuon tavallisen, pelkkään läksyjen toistamiseen tarvittavan hyväpäisyytensä takia olivat joutuneet koulutielle. Heillä oli jo koulunpenkillä ollut virkaura valmiiksi viitoitettuna eikä Markuksella ollut koskaan syntynyt mitään lähempää toverisuhdetta heidän kanssaan. Yksi niistä oli torpparin poika hänen kotiseudultaan ja häntä Markus suorastaan vihasi tämän paksun aistillisuuden ja luonteen mataluuden takia. Tätä toveriaan ajatellen oli Markus kerran suuttuneena selittänyt Forsbergille, että papit ovat tehneet paljon syntiä keksiessään kylänluvuilla ja koulutielle toimittaessaan noita "hyväpäisiä" kansan lapsia, jotka useinkin ovat mitä karkearakeisimpia materialisteja ja joiden henkiset avut ilmenevät siinä, että he katekismusläksynsä lukevat kuin vettä valaen. Hienommat kyvyt sen sijaan jäävät useinkin huomaamatta ja vain harvemmin aukenee heille mahdollisuus korkeampaan sivistykseen.