— Ei, ei, kielteli Olga ja siitä tunsi Markus tulevansa hyvilleen. — Olkaa vain hyvä ja istukaa. Minä käyn Tuomisen puolella sanomassa, että meille tuli vieras.
Ovea lähestyessään lisäsi hän hieman arkaillen:
— Oikeastaan minusta on tänään tuntunutkin, että te illalla tulette meitä tervehtimään. Siksi minä heti ehätinkin ovelta kurkistamaan, kun kuulin askelia eteisestä.
— Niinkö? hymähti Markus. — Se johtuu ehkä siitä, että minun ajatukseni tänään ovat paljon askarrelleet teissä.
— Te ilman vain! sanoi Olga ja pyörähti samalla ovesta ulos. Markus ehti kuitenkin huomata, että hän punastui ja se sai hänen mielensä lämpimästi ailahtamaan.
Pian palasi Olga takaisin ja oven suuhun pysähtyen virkkoi empien:
— Tuominen pyysi herra Kaarlelaa tulemaan heidän puolelleen.
— Minuako? ihmetteli Markus ja tunsi vastenmielisyyttä lähteä.
— Niin, hän on kuullut meiltä, että te olette se M.K., joka on kirjoittanut Työmieheen ja sen vuoksi hän… — koetti Olga selittää. — Mutta ellette halua, niin…
Markuksesta tuntui, että Olgakin olisi mieluummin jäänyt heidän omaan huoneeseensa. Mutta kuultuaan vaikuttimen seppä Tuomisen kutsuun, muutti hän äkkiä mieltään ja lausui: