— Tarvitaanhan sitä niitäkin aikanaan, huomautti Olga, kasvoillaan miellyttävä pikku järkevän piirre, jonka Markus oli niillä usein ennenkin huomannut.
Kun hän oli lopettanut appelsiinin, nousi hän sohvalta ja sanoi:
— Mutta nyt minä olen viipynyt jo liian kauan. Täytyy rientää kotiin.
— Miksi sellainen kiire? ihmetteli Markus. — Ethän sinä tänä iltana toki enää työtä tehne! Vai käykö siellä pikku sisko tyytymättömäksi?
Viimeinen huomautus sai Olgan vakavaksi. Hän muisti yhtäkkiä Hilman seikkailun ja että hän oli sen johdosta halunnut keskustella Markuksen kanssa.
— Olin vähällä unohtaa erään asian, jota minun piti sinulta kysyä, virkkoi hän hämillään, sillä hänen oli vaikea tottua niin yhtäkkiä sinuttelemaan Markusta.
— No? valmistui Markus kuulemaan.
— Tunnetko sinä erästä ylioppilas Kavanderia?
— Heino Kavanderiako? kysyi Markus ihmeissään.
— Niin juuri.