— Niinkö? huudahti Markus keventyneenä. — Mutta kuinka hän on joutunut sisaresi tuttavuuteen?
Punastuen vastasi Olga:
— Sisareni, joka on aina ollut sellainen ajattelematon hälläkkä, oli yhdessä jonkun naistuttavansa kanssa pannut Työmieheen sellaisen kirjevaihtoilmoituksen, tiedäthän sinä ne sellaiset, ja sitä tietä he ovat joutuneet kirjevaihtoon. Toissa iltana kun sisareni sai taas kirjeen, luin minä sen salaa ja kun hän siinä pyysi sisartani tulemaan vanhan kirkon puistoon, menin minäkin sinne ja ajoin Hilman kotiin.
— Se oli oikein, ihastui Markus. — Tee vastakin niin, sillä siitä ei varmastikaan seuraa hyvää, että hän seurustelee Kavanderin kanssa.
— Minä pelkään, että se ei suinkaan jäänyt siihen, arveli Olga, — sillä hän tuntui olevan kovin häikäilemätön mies. Vaikka minä käyttäydyin niin töykeästi kuin taisin, tunkeutui hän kuitenkin saattamaan meitä kotiin.
— Sellainen hän on, vahvisti Markus. — Mutta mitä sinun sisaresi sanoo asiasta?
— Hän on niin kovin lapsellinen, puolusteli Olga. — Hän itkee nyt kovasti ja murjottaa minulle ja minä pelkään, että hän on senkin jälkeen kirjoittanut sille. Siksi minun täytyy nytkin joutua ajoissa kotiin, sillä tiesi vaikka hän olisi tullut sinne, kun hän kerran on niin häpeämätön.
Olga ryhtyi asettamaan hattua päähänsä ja Markus pukeutui myös palttooseensa, lähteäkseen häntä saattamaan.
Kun he laskeutuivat portaita alas, kysyi Markus:
— Kuinkas Tuomisella voivat? Minulta ei silloin tullut lähdetyksi häntä tapaamaan.