"Olet sinä koko hupsuttelija!" sanoi Ursula nauraen ja viskasi kalanruodolla Tuomasta. Tuomas viskasi vastaan, jolloin Ursula kävi käsirysyyn hänen kanssaan. Mutta siitä seurasi vain, että Tuomas kietasi kätensä hänen vyötäisilleen ja istutti hänet polvelleen.
"Nyt kai olisi suikattava suuta, mutta minä en ole sitä koskaan tehnyt enkä siis tiedä miten se oikein tapahtuu", sanoi Tuomas.
"Näin!" vastasi Ursula ja läpsäytti häntä kämmenellä poskelle.
"Vai niin, kiitokset opetuksesta!" ja Tuomas suuteli häntä puolikymmentä kertaa peräkkäin.
"Kuule, muistitko sinä pyytää abbedissalta lupaa, kun lähdit tänne?" kysyi Tuomas hetken päästä.
Ursula purskahti iloiseen nauruun ja kertoi sitten, kuinka hän oli tullut.
"Mutta nyt minun täytyy jo lähteä", sanoi hän lopetettuaan ja irtausi Tuomaan syleilystä. "Minä aavistan jo, minkälainen pyräkkä siellä nousee, jahka minä palaan. Mutta nouskoon, kyllä minä puoleni pidän!"
Tuomas seurasi häntä rantaan. Kun Ursula oli asettunut veneeseen ja Tuomas työntänyt sen rannasta, pysähtyi Ursula muutaman sylen päähän ja sanoi vakavasti:
"Minulla kai tulee jo ihan tänään lähtö luostarista. Tuletko sitten minun kanssani Turkuun? Siellä täytyy hommata anomus kuninkaalle, että minä saan perintöni takaisin."
"Minä olen valmis vaikka paikalla lähtemään sinun kanssasi ja vaikka kuinka kauas!" vastasi Tuomas. "Mutta elä katso minua noin tai minä karkaan vielä kerran sinua suutelemaan."