"Elä ole huolissasi, se on vain kirje ja sen on kirjottanut… mutta lupaatko olla asiasta kellekään hiiskumatta? Et äidillesikään saa siitä virkata!"
"No olkoon, minä lupaan ja vannon!"
"Sen on sisar Kaarina kirjottanut Andreakselle."
"Kas sillä lailla! Vai on heilläkin lemmenvehkeitä. Minähän sanoinkin talvella Antille, että se sisar Kaarina on juuri hänen kylkiluustaan luotu, aivan samoin kuin minun kylkiluuni on Luojalla ollut kalupuuna sisar Ursulaa muovatessaan. No kai hekin sitten jättävät tuon hurskasten sielujen vankilan?"
"Tietenkin, ja sitten…"
"Niin mitä sitten tapahtuu?"
"Sitten vihkii veli Andreas meidät."
"Aivan niin, ja minä vihin Antin ja Kaarinan."
"Ole vaiti ja palaa nyt vaatteitasi kuivaamaan. Minä menen tekemään selvää abbedissan kanssa."
Ursula lähti reippaasti astumaan muuria kohti ja Tuomas seurasi veneessä istuen häntä silmillään. Muurin luo tultuaan huomasi Ursula, että paarit samoin kuin hänen kaapunsa ja skapulaarinsa oli korjattu pois. Hän seisoi hetkisen alallaan kuin kahden vaiheilla, viittasi sitten Tuomaalle ja lähti päättävin askelin kiertämään muurin ympäri luostarin portille.