"Minä olen päättänyt jättää luostarin ja otan kiitollisuudella vastaan seurakuntapapin viran, jos minut katsotaan siihen mahdolliseksi."
Kaikkien katseet suuntautuivat Anttiin ja syntyi jälleen äänettömyys.
Samalla kuului käytävästä nopeita askelia, ovelle ilmestyi veli
Tuomas ja sanoi vihaisesti:
"Hän on omiaan lähtemään joukostamme, sillä hän on jo pitemmän ajan ollut pidätettynä papillisista toimista, koska hän on osottautunut mieleltään lihalliseksi ja ahdistellut erästä luostarisisarta."
Tuomas ei ollut puutarhassa malttanut olla asettumatta konventtituvan avonaisen akkunan läheisyyteen, mistä hän Antin ilmotuksen kuullessaan oli kiihtyneenä lähtenyt sisälle.
"Se ei ole totta!" huudahti Antti kiivaasti. "Minä olen rakastanut sisar Kaarinaa jo kauan ennen omaani ja hänen luostariin tuloaan, mutta mitenkään luvattomasti tai lihallisella mielellä minä en ole häntä ahdistellut. Hän rakastaa myös minua ja ainoastaan onnettoman erehdyksen takia tuli hän luostariin, josta hän äsken on ilmottanut lähtevänsä pois. Tunnustan kyllä vääristä vaikuttimista tehneeni munkkilupauksen, mutta siitä olen myös itsessäni saanut kärsiä rangaistuksen ja nyt tahdon peruuttaa tuon onnettoman lupauksen."
Hän katsoi koko ajan piispaa avonaisesti silmiin. Kun hän oli lopettanut, katsahti piispa kysyvästi isä Henrikkiin, joka hetkisen epäröityään lausui:
"Veli Andreasta on kyllä syytetty luvattomasta suhteesta luostarisisareen, mutta mitään sitovia todistuksia me emme kuitenkaan ole löytäneet häntä vastaan."
"Tahdon puhua tästä asiasta myöhemmin veli Andreaksen kanssa", lausui piispa ja siirtyi sitten toiseen asiaan, jatkaen: "Niitä taas, jotka haluavat edelleen jäädä munkkisäätyyn, ei estetä luostarissa asumasta, mutta kuitenkin sillä ehdolla, että he sekä opissaan että elämässään yhä enemmän rupeavat noudattamaan evankeelista katsantokantaa."
Lempeällä, tyynellä ja avonaisella tavallaan haihdutti piispa vähitellen kokoontuneeseen veljeskuntaan kätkeytyneen uhkan ja keskustelujen lopussa oli piispan sihteerillä valmiina seuraava lyhyt pöytäkirja:
Naantalin munkkikonventti lupasi ruveta elämässään ja opissaan noudattamaan evankeelista menoa;