kunnioittaen
TEKIJÄ.
SISÄLLYS:
Metsäläinen
Isällinen päätös
Luostarikirkon edustalla
Kirkossa
Luostarimuurien sisällä
Uneksija
Kohtaamisia
Luostari saa tietoonsa uuden pappismunkin
Sisar Kaarina saa kuulla erään uutisen.
Toistensa kuuluvissa, mutta ei näkyvissä
Sairastuvassa
Lähentymistä
Salarippi
Nuoruus ottaa oikeutensa takaisin
Piispantarkastus
Loppukatsaus
METSÄLÄINEN.
"Ja sen minä sanon sinulle, kanttori, että sanokoon piispa mitä hyvänsä, niin Kerttulia minä en aja pappilasta pois, en!"
Ja isä Mikkeli, Jämsän seurakunnan kuratus eli kirkkoherra, lyödä järäytti turpean nyrkkinsä pöytään, niin että juuri täytetystä katajahaarikasta läikähti olutta myllylaudalle. Vaikka vasta oli puolenpäivän aika, istuivat he kanttorin kanssa ryypiskellen ja pelaten jälkimäisen tuvassa. Ikkunalauta oli työnnetty auki ja ulkoa löyhähteli vasta niitetyn heinän tuoksu ja kuului pääskysten luritusta.
"Se on minun for-for-siiani [forsia-nimellä kutsuttiin katolisaikuisten pappiemme emännöitsijä-jalkavaimoja] ja sitä ei pappilasta aja muut kuin minä ja minä en aja", jatkoi isä Mikkeli sammaltaen ja korottaen luonnottomasti forsia-sanan loppuosan.
Kanttori, joka oli jo yhtä humalassa, odotti suunvuoroa ja alkoi sen saatuaan rentoilla eilisellä kalansaaliillaan. Mutta kuratus keskeytti hänet heti alkuun, änköttäen:
"Elä, elä, elä sinä kanttori… kyllä minä ne sinun kalansaaliisi tunnen…"