"Elä lavertele, vaan astu ulos! Tuolla on portti!" vastasi vouti ja tarttui Tuomasta käsipuolesta.
He lähtivät rinnan porttia kohti. Mennessään nyökäytti Tuomas iloisesti Ursulalle, joka hymyillen vilkutti hänelle huntunsa suojasta silmiään ja painui sitten työnsä ääreen.
Kun porttia vartioiva sisar oli avannut heille ja he olivat tulleet muurien ulkopuolelle kirkon eteen, tiuskasi isä Paavali:
"Senkö paholainen sinut taas lähetti tänne kiusaksemme!"
"Oikeastaan minä en ole tullut tänne kiusaksenne, vaan tarjoamaan teille ja Pyhän Birgittan sisarkunnalle palvelustani", vastasi Tuomas juhlallisesti.
"Vielä viisastelet siinä, mokomakin hunsvotti!" karjui isä Paavali.
"No no, elkää pöyhistelkö elikkä minäkin alan muistella sitä silloista ansaitsematonta selkäsaunaa. Huomaatteko, että käsivarteni ovat siitä ajasta julmasti vahvistuneet?"
"Mitä sinä sitten tahdot, senkin junkkari?" kysyi vouti hiukan hillitymmin.
"Se Kailonsaaren kalaukko kuuluu kuolleen", alotti Tuomas.
"No entä sitten?"