"Niin on!" huokasi isä Henrikki ja loi syyllisen näköisenä silmänsä alas. "Tämä näyttää sangen miellyttävältä ja hurskaalta nuorukaiselta, mutta…"
Abbedissa ja isä Paavali katsoivat häneen kysyvästi.
"Mutta hän ei ole vielä laillisessa iässä, päästäkseen veljeskuntaamme. Hän on vasta kahdeksantoista vuotias." [Birgittalaismunkiksi päästäkseen tuli olla 25 vuotta täyttänyt.]
Syntyi hetken kestävä vaitiolo, jonka jälkeen abbedissa kääntyi konfessorin puoleen ja kysyi:
"Eivätkö veljeskunnan säännöt myönnä missään tapauksessa poikkeusta iän suhteen?"
"Hm, muistaakseni ei säännöissä ole siitä suoranaisesti puhetta, mutta eihän Pyhä Birgittamme ole voinutkaan aavistaa tällaista aikaa tulevaksi", vastasi isä Henrikki epäröivään tapaansa.
"Saamme sitten itse tehdä poikkeuksen, sillä siihen pakottaa meitä totinen tarve", sanoi abbedissa päättävästi. "Elämmehän me kuin myrskyssä ajelehtiva laivaväki, jonka pelastuakseen ei auta keinoista kursailla. Roomasta saakka meidän on mahdotonta nykyisissä oloissa hankkia lupaa ja emäluostari taas antaa varmasti suostumuksensa, sillä siellä kyllä tunnetaan meidän tilamme."
"Ei ole emäluostaristakaan meille nykyään mitään turvaa", sanoi isä
Henrikki, "sillä on nykyään vieläkin tukalammat ajat kuin meillä".
Kun toiset katsoivat häneen kysyvästi, jatkoi hän:
"Siitähän minun piti myöskin ilmottaa, että Vadstenassa on äskettäin yritetty väkivalloin hajottaa munkkikonventtia. Uolevi oli äsken luonani ja hän oli sen kuullut eilen Turussa käydessään. Pappisveli Johannes Pauli ei ollut suostunut luostaria jättämään ja hänet oli kuninkaankäskystä vangittu. [Mainittu Vadstenan munkki eli m.m. jonkun vuoden vankina Hämeenlinnassa, missä hän kirjotti latinankielisiä evankeliumiselityksiä.] Kai me näistä tapauksista saamme abbedissalta pian kirjallisen ilmotuksen."