"Jos minä kykenisin niitä Turussa hankkimaan, niin tekisin sen mielelläni."
Veli Matias ilostui silmin nähtävästi, hykersi hentoja käsiään ja lausui:
"Kuinka hyvä sydän sinulla, veljeni, on! Vanha Matias-veli tulee sinulle aina olemaan tästä kiitollinen. Niin, niin…"
Hän silmäsi neuvotonna Uoleviin, joka jatkoi:
"Kustannuksista pidän minä huolen ja sen teen mielihyvällä. Mennessänne poikkeatte vain Olavi Pietarinpojan matalaan majaan, niin siellä saamme tehdä selväksi sen puolen asiasta."
* * * * *
Ehtoopäivällä suoriusi Antti matkalle takaisin Turkuun. Kuparimäen juurelle tienkäänteeseen tultuaan pysähtyi hän hetkiseksi ja silmäili luostaria, jonka harmaita muureja ja lautakattoja ilta-aurinko kultasi. Hänen lähtiessään Säämiskän Uolevin luota olivat kellot soineet vespera-messuun ja nyt oli hän korvissaan kuulevinaan heikon hyminän kirkossa kaikuvista iltamessun sävelistä. "Siihen on yhtynyt Kaarinankin ääni", ajatteli hän, samalla kuin hänen sydäntään kaihersi apeamielisyys.
Kun hän kääntyi matkaansa jatkamaan, varmistui hänessä askel askeleelta päätös valmistua mitä pikimmin palaamaan takaisin Naantaliin.