"Jos olisi omassa vallassani, niin minä antaisin tämän sisar Elinalle myötäjäisiksi, sitten kun hänet täältä miehelään viedään."
"Voi, voi, tuota Ursulaa, Louhisaaren linnaanhan se peite tulee", päivitteli priorissa neuvotonna.
Mutta huonokuuloinen, ryppykasvoinen ja kiveräleukainen sisar Agnes, joka istui lähellä Ursulaa ja joka tarkkaavasti oli seurannut tämän elkiä, kysyi nyt lähelle kumartuen ja kädellä korvaansa varjoten:
"Mitä sisar sanoi, kun en oikein kuullut?"
"Niin että eikös tästä tule kaunis peite?" huusi Ursula sisar
Agneksen korvaan.
"Niinpä näkyy, mutta kenelle sitä valmistetaan?"
"Sille joka tästä joukosta ensiksi naimisiin joutuu."
"Hi, hi, hi, eihän nyt toki!" nauroi vanha nunna hampaatonta naurua ja vilhuili ympärilleen hämärtyneillä silmillään. Useimmat sisarista purskahtivat myöskin nauruun, johon priorissan sissitykset kokonaan hukkuivat.
Sisar Agnes oli jo lähempänä kuuttakymmentä. Hän oli syntyjään Ruotsista, missä hän oli ollut priorissana Vadstenan luostarissa, mutta jo kolmattakymmentä vuotta sitten lähetetty rangaistukseksi jostakin rikkomuksesta nunnaksi tänne Naantaliin. Mitä laatua tuo hänen rikkomuksensa oli ollut, siitä ei Naantalin luostarissa edellisen abbedissan kuoltua ollut kenelläkään varmaa tietoa. Mutta siitä huolimatta oli jo aikoja sitten syntynyt nuorempain sisarten kesken tarina Agneksen rakkausseikkailusta, jonka ilmitulo oli saattanut hänet maanpakoon. Se oli pääasiassa kudottu kokoon Pyhän Justiinan ja Kyprianus-noidan tarinasta, joka monien luostarissa tunnettujen pyhimyskertomusten joukossa oli useimmille sisarille mieluisin. Tässä muunnostarinassa oli vain Justiinan sijaan pistetty nuori ja kaunis Vadstenan nunna, Agnes, sekä Agladiuksen sijalle uljas Stuure-suvun ritari. Luonnollisesti — tuli kertomuksen erota myöskin siinä, että Agnes ei Justiinan tavalla voinutkaan vastustaa niitä Kyprianuksen noitakeinoja, joiden avulla ritari koetti voittaa hänen rakkauttaan. Abbedissa oli kerran tavannut ritarin ja Agneksen luostarin puutarhassa syleilemässä toisiaan ja silloin hänen oli täytynyt, priorissan arvon menetettyään ja erinäisiä katumustöitä suoritettuaan muuttaa tänne meren taakse.
"Mutta Agnes muori tätä tuskin enää tarvinnee", jatkoi Ursula pilantekoaan.