Tämän jälkeen eivät he tienneet mitä edelleen sanoa ja seisoivat äänettöminä sekä kiivaasti hengittäen vastapäätä toisiaan. Vihdoin lausui Tuomas:
"Kyllä minäkin toimitan sinulle sitten jonkun lahjan, jahka ehdin tuumia minkä."
Tämän jälkeen katkasi äänettömyyden Ursula, lausumalla:
"Minä en ole näiden muurien takana kauemmin kuin kesään, en vaikka mikä olisi."
"Minnekä sinä sitten menet?" kysyi Tuomas jo koko joukon rohkeampana.
"Sittenpähän nähdään!" vastasi Ursula.
"Silloin minäkin täältä katoan!" vakuutti Tuomas.
Seuraavan äänettömyyden aikana alkoi muurin takaa kuulua lähenevien askelten narinaa.
"Joku tulee! Varmaankin abbedissa", kuiskasi Ursula ja painoi samalla puheluluukun nopeasti, mutta hiljaa kiinni.
"Senkin ämmä!" mutisi Tuomas itsekseen, nosti sukset kainaloonsa ja lähti muurinnurkan ympäri hiipimään porvaripihaan.