(Menee tupaan.)
TAVON TUOMAS (Vanttera, täyspartainen keski-ijän mies, päällään avarahelmainen, nuoranpätkällä vyötetty mekko, jalassa tomuiset ja kuluneet saappaat, päässä rähjäinen karvalakin kulu sekä kädessä paksupäinen ryhmysauva, astuu edellämainitusta solasta pihaan.) Hyvää ehtoota!
TAHVO. Jumal' antakoon!
TUOMAS (Pysähtyy keskelle pihaa ja silmäilee ympärilleen.) Onko todellakin tämä Jaakkolan talo vai?
TAHVO. On kyllä. Vieras taitaa olla kaukaakin? (Vappu tulee ämpäri kädessä portaille.)
TUOMAS. Kaukaa, kaukaa. (Menee aitan eteen, katsoo sitä hetkisen ja kopahuttaa sitten sauvallaan ovea.) Tämän aitan minä kumminkin tunnen. Mutta ei tule Eveliina enää ovea avaamaan.
VAPPU (Tahvolle.) Mielipuoliko se on tuo kulkijain?
TAHVO. Hiukan omituiselta se tuntuu.
TUOMAS (Kääntyen äkkiä ja tullen edellisten luo.) Oletteko te entistä
Jaakkolan sukua vai?
TAHVO. Kyllä ollaan. Ainakin sata vuotta on meidän suku tässä asunut.