TUOMAS. Sappermenttu! Sinähän olet sitten Tahvo!
TAHVO. Niin olenkin. Mutta —
TUOMAS. Ja tuo on sinun eukkosi, entinen Takamäen Vappu, luulen.
TAHVO. Niin juuri, mutta —
VAPPU. Kuka ihmeessä se on, kun en kuolemaksenikaan muista nähneeni?
(Vanha emäntä tulee pirtistään.)
TUOMAS. Mutta missä Eveliina on? (Äänettömyys.) Onko hän elävien
mailla, naimisissa jonkun kanssa… vai miten on laitansa?
(Äänettömyys; Tuomas jyskyttää sauvaansa kärsimättömästi pihakiveen.)
No?
TAHVO. Siihen on vaikea vastata, sillä kolmeenkolmatta vuoteen ei meillä Eveliinan ja Katrin kohtalosta ole ollut mitään tietoa. Mutta —
TUOMAS. Ei mitään tietoa! Kuinka se on ymmärrettävä? Eihän vain —
VANHA EMÄNTÄ. Onko täällä Tavon Tuomas?
TUOMAS (Hämmästyneenä vanhaan emäntään kääntyen.) Tässä olen, mutta te
— Jaakkolan emäntäkö vai?