TUOMAS. Kuolema ja kirous! — Mutta äitisihän odotti heitä leikkuupellolta palaaviksi?
TAHVO. Samana päivänä surmasivat viholliset isäni ja polttivat talomme — niin että tuo aitta on ainoastaan entisestä jälellä. Kaiken tämän johdosta meni äitini järki sekaisin. Siitä päivin on hän elänyt jonkunlaisessa unheessa, vuottaen yhä tyttäriä leikkuupellolta palaaviksi.
VAPPU. Ja tänään hän on ollut tavallista levottomampi. Se on ehkä johtunut sinun tulostasi, Tuomas.
TAHVO. Mutta nytkö sinä vasta olet päässyt Venäjältä palaamaan?
TUOMAS (Seisoo mitään vastaamatta ja tuijottaa eteensä.)
VAPPU (Tahvolle.) Hän ei kuule mitään, vaan tuijottelee niin synkästi, että —
TUOMAS (Sauvaansa heristäen ja puhuen kumeasti kuin itsekseen.) Kirous ja kuolema! Jos minä tämän tiesin, niin… vaikka koko ikäni olisin saanut ryssän maata kierrellä, niin ennen en olisi sieltä lähtenyt, ennenkuin olisin Eveliinan mukaani saanut. (Sauvaansa kohottaen.) Tällä sauvallani olisin murskannut kallon jokaiselta ryssältä, joka olisi poikkiteloin tielleni asettunut.
VAPPU (Arasti.) Mutta jospa Eveliina ja Katri eivät enää elävien ilmoilla olekaan.
TAHVO. Luultavinta ja toivottavinta on, että sisar-poloiseni lepäävät jo aikoja sitten nurmen alla:
TUOMAS. Silloin tahtoisin kostaa heidän ryöstäjilleen. (Äänettömyys, jonka kestäessä Tuomas tuijottaa eteensä, puhuen sitten harvakseen.) Kun monien vaiheiden ja vaivojen jälkeen vihdoinkin saavuin tänne synnyinseudulleni, oli kotini raunioina, pihalla kasvoi miehen korkuinen metsä ja kaikki omaiseni olivat Manan mailla. Sieltä, kotini raunioilta, suuntasin askeleeni tänne, toivoen täällä kohtaavani sen, joka lähtiessäni minulle uskollisuutta lupasi, jota muistellen olen jaksanut kaikki sotavangin vaivat kestää ja jonka kanssa tunsin kykeneväni vanhan kotini raunioistaan nostamaan. Mutta Tuonen synkkä yö ammotti täälläkin vastaani. Turhaan olen siis kaikki vaivat kestänyt, turhaan satojen penikulmien takaa tänne vaeltanut. Parempi, että olisin saanut jäädä lepäämään sotatoverieni keskelle siihen suureen yhteishautaan, joka vuosia kolmekymmentä sitten Pultavan luona umpeen luotiin. (Vaipuu kivelle istumaan ja painaa päänsä käsiin.)