VAPPU. Voi kuinka minun käy häntä säälikseni! (Kohottaa vyöliinan silmilleen ja nyyhkyttää.)
TAHVO. (Lähestyen Tuomasta ja laskien epävarmana kätensä hänen olkapäälleen.) Tuota… eiköhän vielä… (Vaikenee hämillään; äänettömyyttä jatkuu jonkun tuokion.)
TUOMAS (Äkkiä ylös ponnahtaen.) Sappermenttu! Itkemään ja allapäin nuhjottamaan ei Tavon Tuomasta ole luotu! Eteenpäin mars!
TAHVO. Mihinkä nyt? Tulehan toki sisälle suunavausta saamaan ja edes yksi yö lepäämään.
VAPPU. Niin, kun saunakin on valmiina ja sirppijuusto tulella. Ethän sinä toki yötä Vasten minnekään lähde.
TUOMAS. Lähden kuin lähdenkin. Maa polttaa jalkaini alla.
TAHVO. Minne sitten aijot?
TUOMAS. Sinne josta tulinkin.
TAHVO ja VAPPU (Yht'aikaa.) Ryssän maalleko? Eihän nyt toki!
TUOMAS. Sinne juuri. Etsimään Eveliinaa.