TAHVO. Mutta kuinka hänet voisit löytää? Jos hän sitäpaitsi enää elossakaan on.
TUOMAS. Etsin niin kauan kuin jaksan ja jos en muuta voi, niin kostan, murskaan (heiluttaa sauvaansa) kallon jokaiselta vastaani tulevalta ryssältä — kunnes minut itseni murskataan. Sen teen! Jääkää Herran haltuun! (Kääntyy ja yrittää lähteä, mutta pysähtyy, kun samalla vasemmalta alkaa kuulua laulua.)
KAKSI NAISÄÄNTÄ (Laulaen etäämpänä vasemmalla).
Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla,
Kuninkahan kultaisen kartanon puolla;
Voi minun lintuni, voi minun kultani, kun et tule jo!
VANHA EMÄNTÄ (Tulee laulun kestäessä kiirehtien pirtistään, liikkuu eloisasti ja työntäen huivin korviltaan kuuntelee herkistyneessä asennossa.) Nyt tyttäret tulevat! Ettekö kuule heidän lauluaan?
TUOMAS. Sappermenttu! Tuo laulu ja tuo ääni ovat kahdenkymmenen vuoden ajan sielussani soineet. Tapahtuisiko todella vielä ihmeitä tämän taivaan alla?
VAPPU. Hyvä Jumala! Olisiko mahdollista, että Eveliina ja Katri… (Kaikki tähystävät solalle kurotetuin kauloin.) Sieltä tulee kaksi oudon näköistä vaimoihmistä.
TAHVO. Ja kummallakin sirpit olalla. Taitavat olla vain leikkuutyöstä palaavia tämän kylän akkoja.
VANHA EMÄNTÄ. Tyttäret palaavat leikkuupellolta. Enkö minä sitä ole kaiken päivää sanonut?
TUOMAS. Molemmat puettuja kuin ryssän naiset. Sydämeni tempoilee kuin ulos hypätäkseen.