TUOMAS (Jurosti.) Enkö muistaisi sitä?
EVELIINA. Tuosta aitasta kuulit sinä silloin laulun "Tuoll' on mun kultani".
TUOMAS. Tuhat tulimmaista! Se laulu on siitä pitäin soinut sisässäni ja kun sen äsken tuolta kankaalta kuulin, oli sydän rinnastani hypähtää.
EVELIINA. Ja sen tytön muistat, jonka sinä pimeässä aitassa syliisi suljit —
KATRI. Eveliina!
EVELIINA. — ja joka kietoi kätensä sinun kaulaasi?
TUOMAS. Ne pyöreät käsivarret olen siitä pitäin tuntenut kaulallani. Mutta nyt polttavat ne minua kaksinverroin ja kehoittavat kiiruusti jättämään tämän paikan.
EVELIINA. Maltahan vielä ja sano, kuka oli se tyttö, joka lauloi ja joka kätensä sinun kaulaasi kietoi?
KATRI. Eveliina — oletko!
TUOMAS. Vielä sitä kysytkin!