EVELIINA. Kysyn silti, kun sinä et tiedä, että se oli sisareni Katri.
KATRI. Voi sinua, Eveliina! (Peittää silmänsä käsillään.)
TUOMAS. Mitä? Katriko?
EVELIINA. Hän juuri! Hän on sinua salaa rakastanut ja sinua ajatellen lauloi hän silloinkin tuota laulua. Minä en silloin sattumalta ollut kotona ja niin sinä, minuksi luullen, syleilit häntä. Vasta Venäjällä ollessamme kertoi hän sen minulle. Niin, Tuomas, minä en katso enää itseäni sinulle mahdolliseksi, mutta tuossa on sisareni, tulkaa te onnellisiksi ja minäkin olen sitä nähdessäni itseni onnelliseksi tunteva.
VANHA EMÄNTÄ. Tuomas, kuuletko, mitä Eveliina sanoo?
TUOMAS. Mitä pitäisi minun tästä kaikesta ajatella? — Ja Katri, se suloinen pikku typykkäinen, onko hän sitten edes ryssiltä säästynyt?
EVELIINA. On. Katri tekeysi heti alussa mielipuoleksi ja sellaiset ovat Venäjällä koskemattomia. Niin on hän säilyttänyt itsensä läpi näiden pitkien vuosien.
VAPPU (Kätensä yhteen lyöden.) Voi taivas! Kolmekolmatta vuotta tekomielipuolena!
VANHA EMÄNTÄ. Katri rukkani! Missä oletkaan?
(Hapuilee käsillään, ja kun Katri tulee hänen lähelleen, silittää hellästi hänen käsiään.)